Hieman harmittaa kirjoittajan puolesta. Talouden megasysteemi on erinomainen mutta vaativa tietokirjan idea. Tapio Rissasella on rutkasti asiatietoa taloudellisen systeemin osa-alueista, mutta tieto ei jäsenny kirjaan tavoitellulla tavalla. Kirjan viimeinen luku on megahyvä!
Kuopiolainen tietokirjailija ja kustantaja Tapio Rissanen on halunnut luoda uudenlaisen talouden ajattelumallin – megasysteemin, jonka avulla kykenisimme hahmottamaan talouden toisiinsa liittyviä ja sisältyviä systeemejä. Rissasen mukaan taloudellinen systeemimme on entropia, hajallaan ja epäjärjestyksessä.
Kirjan kannessa esitetyn kaavion perusteella talous tulisi ajatella viiden systeemin symbioosina, jossa maapallon avaruus-geologis-ekologinen, sosiaalinen, oikeudellinen, teknologinen ja tieteellinen systeemi nivoutuvat toisiinsa ja määräävät taloutta kokonaisuutena, megasysteeminä. Harmillisesti kirjassa ei käsitellä näitä systeemin osia erillisinä lukuina, vaan ne kulkevat muun sisällön mukana ja lukijan tulkittavina.
Kirja alkaa taloustieteen ja talousajattelun historialla ja näiden kritiikillä. Jo ensimmäisen viiden luvun aikana herää ihmetys: onko tarpeen esitellä universumin kokoonpanoa, muinaisihmisten elämää tai ekosysteemin toimintaa, joiden sekaan on sälytetty filosofien mietteitä, sumerilaisten nuolenpääkirjoituksia, Raamattua, uskontoja ja jumalia ennen ja nyt eräänlaisena maailmanhistoriallisena asiasalaattina?
Uusien lukujen myötä tekstissä siirrytään jumaliin sekä niitä lepyttelevien tai jumaliksi itseään tituleeraavien ihmisten ja kansojen historiaan, rahan valtaan ja syntyyn, kulta- ja hopeakolikoihin oravannahkoihin, kupariplootuihin, antiikin velkakirjoihin ja nykyajan digivaluuttoihin. Samat aiheet toistuvat luvusta toiseen, usein myös täsmälleen samoin sanoin ja kappalein. Asioiden ja teemojen kertausta on kertauksen päälle. Raha on välillä kuin teoksen päähenkilö, joka tekee hyviä ja pahoja asioita, vaikka raha on vain vaihdon väline.
Kirjan alkuosaa sävyttää varsin moralisoiva ote. Esimerkiksi kristinuskon kirjoittaja näkee jokseenkin pahana, konfutselaisuuden hyvänä, vaikka kummankin uskonnon periaatteet suhteessa lähimmäisiin ovat lähes identtiset. Esimerkiksi kristittyjen korkeimmaksi päämääräksi Rissanen toteaa ”kilvoittelun taivaspaikasta hyveellisellä elämällä ja osallistumisella seurakuntien elämään”, mutta konfutselaisuudessa se on ”elämää sovussa maailman kanssa”. Nämä stereotyyppiset näkemykset ja moralisoinnit olisi voinut jättää kirjasta kokonaan pois, koska aihepiiri ei näytä olevan kirjoittajalle kovinkaan tuttu. Uskonto tapoineen ja usko henkisyytenä eivät ole sama asia. Uskonto, tai rahakaan, ei ole olio, joka tekee hyvää tai pahaa.
Taloutta ja sen kehitystä käsitellään vasta luvussa 13 (sivulta 296), mistä koko kirja olisi voinut alkaa. Tapio Rissasella on paljon monipuolista asiatietoa. Työmäärää sen hankkimiseksi ei voi vähätellä. Hän selvittää viljelytapojen muutoksia ja teknologian kehitystä tuhansien vuosien ajalta omiin päiviimme saakka – tosin unohtaa lääketieteen edistysaskeleet ja genomitutkimuksen harppaukset. Lukijaa perehdytetään myös sijoittamiseen ja sen eri instrumentteihin sekä valistuksen ajan ja sen jälkeisiin talousideologioihin. Tämä osio jäsentelemättömyydestään huolimatta sisältää runsaasti hyödyllistä tietoa.
Eurooppaa ja Suomea vaivaavat taloudellis-poliittiset ongelmat kirjan parasta antia
Loppua kohti edetään muun muassa talousrikoksiin tilastoineen, sotiin ja ekosysteemin muutoksiin talouden näkökulmasta. Rissanen selvittelee muun muassa EU:n syntyhistoriaa, laajentumista, muuttumista ja nykyisiä ongelmia, joiden syynä ovat kymmenet tuhannet direktiivit ja asetukset, joilla vaikeutetaan talouden kasvua, ihmisten elämää ja yritysten toimintaa. Samalla Kiina, Intia ja Yhdysvallat painelevat poliittisen ketteryytensä takia byrokraattisen ja kansoille kalliiksi tulevan EU:n ohi. Nämä talouden kuviot ovat todella antoisaa luettavaa. Nyt Tapio Rissasen erinomainen tietämys ja innostus talouden megasysteemeihin kuoriutuu kunnolla esiin.
Ylivoimaisesti paras osio on kirjan viimeinen eli 18. luku, jonka liki 100-sivuinen kokonaisuus on omistettu Suomen ja itsenäisyytemme ajan talouspolitiikan käänteille lukuisine devalvaatioineen ja revalvaatioineen. Arkadianmäellä talouden kakkua on osattu syödä aina ennen kuin se on edes leivottu.
Suomessa sotien jälkeinen kivulias talouden nousu saatiin tuhottua talouspoliittisella osaamattomuudella erityisesti 1980-luvun lopulta alkaen. Poliitikot ja hallitukset kukin vuorollaan ovat talloneet jalkoihinsa kaikki talouskasvun oraat ja tuhlanneet kituliaita verovarojamme omiin miljarditappioita tuottaneisiin liikemiesleikkeihinsä sekä systeemissämme rehottavaan avoimeen korruptioon. Räikeimmin poliitikkojemme talouspoliittinen tyhmyys ilmenee 1990-luvun laman syntysyissä sekä presidentti Mauno Koiviston määräämissä ”lahtauksissa”, joilla kaadettiin konkurssiin 30 000-60 000 yritystä ja saatiin aikaan 500 000 työtöntä. Tuomioistuimissa langetettiin yrittäjille perheineen ja sukulaisineen talousrikostuomioita vankeusrangaistuksineen ja jopa 25 vuoden velkavastuita, joiden takia omaisuudet ulosmitattiin ja myytiin bulvaaneille, keinottelijoille tai muutoin hämärille tahoille. Näin aiheutettiin noin 14 000 itsemurhaa ja paljon muuta valtavan suurta taloudellista vahinkoa ja inhimillistä tuskaa, minkä seurauksista kärsitään vieläkin. Niin, eikä silti ole opittu yhtään mitään. Bravo Tapio Rissanen! Tämä osio tulisi takoa jokaisen poliitikon päähän. Voisiko aiheesta tehdä jopa oman teoksen?
Kirjassa on kattava 8,5 sivun lähdeluettelo, huikeat 582 sivua ja neljän vuoden työmäärä kovien kansien välissä sekä laadukas paperi ja painotyö Otavan Keuruun kirjapainossa, joten valmistus on maksanut aika paljon. Mutta tekstin oikolukua ja reilun käden editointia olisi tarvittu ennen painoon saattamista. Kirjasta joutaisi karsia kaikki kertaukset, joita on arviolta noin 150-200 sivun verran. Tekstissä fonttityypit ja niiden koko sekä sana- ja rivivälit vaihtelevat, mikä olisi ollut helposti korjattavissa. Taitto rakentuu irrallisten kappaleiden ja lihavoinnilla irrotettujen sanojen tai lauseiden varaan, mutta siihen silmä tottuu nopeasti. Viimeinen 18. luku on ainoa, jossa on numeroidut alaluvut.
Tapio Rissasen tavoitteena oli käsitellä talouden megasysteemiä viiden eri systeemisen osan kautta, mutta hyvän idean vaatimaan selkeyteen ei lopputulos aivan yltänyt. Ehkä teoksessa olisi voinut keskittyä kansikuvan graafia mukaillen jokaiseen viiteen systeemin osaan erikseen siten, että ne olisivat olleet omina päälukuinaan, joiden kautta olisi käsitelty Suomen talouden historiaa ennen ja jälkeen rahaliittoa ja Euroopan Unionin jäsenyyttä. Silloin tämän tietävän tekijän oivallinen idea talouden megasysteemistä avautuisi lukijalle tarkoitetulla tavalla.
Rissanen, Tapio (2026): Talouden megasysteemi. Kustannusosakeyhtiö Pohjantähti – Polestar Oy. Otavan Kirjapaino, Keuruu. Hinta kirjakaupoissa 68-89 euroa. Tekijälle on teosta varten myönnetty Suomen Tietokirjailijat ry:n apuraha.
