Eräs henkilö vuokrasi vuonna 1995 rakennetusta kaksikerroksisesta valesokkelitalosta alakerran asunnon, jonne muutti täysin terveenä, mutta jo 10 kuukauden kuluttua pois sairaana. Kurkkukipu, yskä, hengitysvaikeudet, silmätulehdukset ja päivittäinen päänsärky alkoivat jo parin kuukauden asumisen jälkeen. Huoneisto oli vuokrattu asukkaalle hyväkuntoisena. Totuus oli toinen.

Ilmanvaihto asunnossa oli olematon: edes wc-paperin pala ei kestänyt ilmanvaihtoaukon suulla koneiston päällä ollessa. Pakokaasut tulivat sisään ja asukas joutui käyttämään välillä hengityssuojainta, koska vilkasliikenteinen tie sijaitsi vain viiden metrin päässä olohuoneen ikkunasta. Sokeritoukat vilistivät pesutiloissa, missä haisi kellarille. Muurahaiset valloittivat keittiön keväällä. Läheisen roskakatoksen aromit tulivat sisään makuuhuoneeseen. Talven tuulettomilla pakkasilla ja kesähelteellä asunto oli helvetti.

Vaikka isännöitsijä, talohuolto ja vuokranantaja kävivät toteamassa asunnon ilmanvaihtopuutteet, pakotti vuokranantaja vuokralaisen maksamaan laittoman sakkomaksun ennenaikaisesta vuokrasopimuksen irtisanomisesta. Hän vuokrasi asunnon uudelle vuokralaiselle saman tien, eikä minkäänlaisia korjauksia tehty.

Suomalaisista arviolta viisi prosenttia asuu terveydelleen haitallisissa tai jopa vaarallisissa olosuhteissa, joista aiheutunut terveydellinen ja taloudellinen vahinko yhteiskunnalle on arvioitu karkeasti 23–953 miljoonaan euroon. (Valtioneuvoston julkaisuja 2021: 48).

Terveyshaitan on liityttävä fyysisiin oireisiin

Suomessa on noin 1,75 miljoonaa omistusasuntoa ja 1,03 miljoonaa vuokra-asuntoa. Vaikka sisäilmahuolien määrä on vuosina 2018–2022 vähentynyt (THL 2024), asumiseen ja terveyteen vaikuttavia haittoja ilmenee edelleen runsaasti. Rakennuskantakin vanhenee, mikä lisää riskiasuntojen määrää.

Asumisterveysliitto ASTE r.y. teetti vuonna 2009 oirekyselyn ongelma-asunnoissa asuvien asiakasperheiden asumisolosuhteista. Vakavat ja pitkäaikaiset terveyshaitat olivat yleisiä. Niistä aiheutuneet taloudelliset menetykset sekä asukkaille että yhteiskunnalle olivat merkittäviä. Oireilevuus eri ikäryhmissä oli päivittäistä.

Vakavinta terveydellistä vaaraa syntyy kosteus- ja homevaurioista. Hengitystietulehdukset, astma, homepölykeuhko, silmäsairaudet, allergiat ja krooniset autoimmuunisairaudet ovat asunnoissaan altistuneilla paljon yleisimpiä kuin muulla väestöllä keskimäärin. Altistuneet käyttävät myös huomattavasti enemmän terveydenhoitopalveluja.

Asumiseen liittyvistä ulkoisista häiriöistä aiheutuva pitkäaikainen stressi voi aiheuttaa vakavaa terveyden heikkenemistä, mutta laki ei tunnusta psyykkistä kuormitusta asumisterveyden haitaksi tai korvattavaksi kärsimykseksi. Vahingonkorvaus edellyttää aina asunnon puutteista johtuvan fyysisen terveyden heikkenemistä.

Vuokra-asunnon kuntotarkastus tarkoittaa pintapuolista asunnon siisteyttä ja kuntoa. Silti asunto voi olla asumisterveyden kannalta haitallinen ja jopa vaaraksi asukkaille. Myös lääkärien koulutusta terveydelle haitallisen asunnon aiheuttamien fyysisten oireiden tunnistamiseen olisi syytä lisätä.

Valesokkelitaloissa paljon sisäilmaongelmia

Vale- eli piilosokkelit olivat ”rakentamisen muotia” 1960–1990-luvuilla. Valesokkelina maapohjaan rakennettuja omakoti-, pari-, rivi- ja kerrostaloja on noin 170 000 (14 % rakennuskannasta).

Valtioneuvoston teettämässä hankkeessa selvitettiin lähes 15 000 omakotitalon puutteellisista rakenteista johtuvia sisäilmaongelmia. Noin 15 prosentissa oli varma kosteusvaurio ja noin 40 prosentissa oli jokin vaurio ja tarve lisätutkimukselle (Valtioneuvosto 2021: 48).

Maapohjarakennukset ja tasakattoiset talot ovat erityisen alttiita kosteusongelmille, homeelle, lahoamiselle, mikrobikasvustoille ja sisäilmaongelmille. Valesokkelirakennuksista voi puuttua salaojitus tai rakenteissa ei ole riittävää tuuletusta.

Lattioilla juoksentelevat sokeritoukat ja muurahaiset sekä kostean tilan kellarinhaju kielivät kosteusongelmista. Jos asunnossa on edellisten lisäksi heikko ilmanvaihto, voi se olla asukkaille vakava terveysriski. Rakenteisiin vuotava viemäri- tai vesiputki sekä ympäristöolosuhteiden kannalta liian harvoin puhdistettu ilmanvaihtokanavisto voivat olla syy kosteus- ja sisäilmaongelmiin tai homealtistuksiin.

Vuokralaisen osattava itse valvoa asuntonsa terveydellisiä olosuhteita

Vuonna 2015 astui voimaan kansallinen Asumisterveysasetus (545/2015), joka nojautuu Terveydensuojelulakiin (763/1994). Lailla halutaan valvoa ja ehkäistä asuin- ja oleskelutilojen terveydellisiä riskejä.

Asetus koskee asunnon fysikaalisia, kemiallisia ja biologisia olosuhteita, joita ovat liika melu, tärinä, haju, valo, mikrobit, vahinkoeläimet, pöly, savu, lämpö tai kylmyys, vetoisuus, kosteus, home, kemialliset ja haihtuvat aineet sekä säteily.

Sosiaalisessa mediassa ihmiset valittavat monenlaisista asumisen haitoista, jotka voidaan katsoa kuuluvan asumisterveysasetuksen piiriin. Naapurin uusi vesi-ilmalämpöpumppu pitää ikävää ääntä ja valvottaa öisin. Airbnb-turistit mekastavat viikonloppuisin. Tupakan, kannabiksen, suitsukkeiden tai parvekegrillaamisen savut ja hajut pelmahtavat kotiin. Naapurin koirat haukkuvat jokaisesta äänestä käytävässä. Sisätiloihin ulostavien koirien jätökset haisevat naapurien asuntoihin. Seinänaapurin unohtunut roskis homeisine appelsiininkuorineen haisee huoneistoon. Kesällä asunto on liian kuuma, talvella liian kylmä ja vetoisa. Joku huudattaa jumputtavaa musiikkiaan aamuyöhön. Asuntojen välinen äänieristys on olematon. Juomavesi maistuu ja haisee pahalle…. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Julkisten tilojen, kuten koulujen, päiväkotien, virastojen tai terveydenhuollon toimitilojen terveydellisiä olosuhteita seurataan huolellisesti. Myös tiettyjen toimialojen yritysten terveydensuojelumääräysten noudattamista valvotaan säännöllisesti.

Julkisissa tai yksityisomisteisissa vuokra-asunnoissa vastuu asumiseen tarkoitettujen tilojen terveellisyydestä kuuluu ensisijaisesti asunnon omistajalle ja rakenteisiin liittyvät ongelmat taloyhtiölle.

Vuokralaisen tulee osata itse tarkkailla asuntonsa asumisolosuhteita. Mikäli vuokralainen kokee saaneensa terveydellistä haittaa asunnossa oleskelustaan, on syytä mennä lääkärin tutkituttamaan oireensa. Lääkärintodistus on tarpeellinen mahdollisia oikeustoimia ja vahingonkorvauksia varten.

Normaalista poikkeava jatkuva päänsärky, hengitysvaikeudet, kurkkukipu, yskä, silmäoireet, tulehdukset, unihäiriöt tai vastaavat ovat jo vakavia terveyshaittoja, jos ne johtuvat asunnossa oleskelusta. Oireiden paheneminen voi aiheuttaa asukkaille poissaoloja työstä tai jopa työkyvyttömyyttä. Lasten oireilu voi johtaa vakaviin sairauksiin.

Hanki todisteita, jos epäilet terveyshaittaa asunnossasi

Asukkaan tulee ilmoittaa epäilemästään asumisterveyshaitasta isännöitsijälle ja asunnon omistajalle heti ja vaatia asuntoon aistivarainen katselmus. Pyyntö on tehtävä kirjallisesti esimerkiksi sähköpostilla, jolloin yhteydenotosta jää todiste.

Asukkaan kannattaa kirjata muistiin haitan ilmeneminen kellonaikoineen tai valokuvata haitan aiheuttaja, jotta voi todistaa huolensa ja väitteensä ilmoituksensa yhteydessä. Myös omia oireita kannattaa seurata ja kirjata muistiin.

Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta (481/1995) edellyttää, ettei asunto saa aiheuttaa vaaraa asukkaiden terveydelle. Pelkkä epäilys asunnon terveydellisestä riskistä asukkaille on otettava vakavasti. Asunnon omistajan tai isännöitsijän on viipymättä ryhdyttävä terveyshaitan selvittämiseen ja korjaamiseen.

Vuokralaisella on myös välitön oikeus purkaa vuokrasopimus, mikäli asunnon puutteellinen kunto on omiaan aiheuttamaan terveydellistä vaaraa eikä haitasta ollut tai annettu tietoa vuokrasopimuksen tekohetkellä. Hyväkuntoisena vuokratun mutta terveydelle haitalliseksi tai vaaralliseksi todetun asunnon vuokraaminen on rikos (Rikoslaki 39/1889).

Sellainen ehto – esimerkiksi sopimusrikkomusmaksu, jolla rajoitetaan vuokralaisen oikeutta purkaa sopimus sisäilmaongelmien tai terveyshaitan takia, on mitätön. Vuokralainen on oikeutettu saamaan asunnon terveydelleen aiheuttamista fyysisistä oireista ja haitoista vahingonkorvausta (Vahingonkorvauslaki 412/1974).

Epäselvissä tapauksissa voi olla yhteydessä alan yhdistyksiin ja kysyä neuvoa. Selvissä tapauksissa voi kääntyä kiinteistöalaan perehtyneen juristin puoleen.

Kunnan terveysviranomaisen ryhdyttävä haitan selvittämiseen heti

Mikäli asunnon omistaja tai taloyhtiö viivyttelee tai laiminlyö havaitun puutteen korjaamisen, voi asukas tehdä ilmoituksen kunnan terveysviranomaiselle. Ilmoitusta ei voi tehdä, jos terveyshaitasta kärsinyt asukas on muuttanut pois asunnosta.

Pysyvässä asuinkäytössä olevan huoneiston voi tarkastaa vain viranomainen. Kunnan terveystarkastajan on viipymättä ryhdyttävä ilmoitetun terveyshaittaepäilyn selvittämiseen, poistamiseen tai rajoittamiseen. Hänen tulee antaa asukkaalle todistus ilmoituksen vastaanottamisesta ja tarkastuksen tekemisestä. Asiassa on annettava muutoksenhakukelpoinen päätös.

Tarvittaessa viranomainen voi määrätä asunnon käyttökieltoon ja velvoittaa kiinteistön omistajan tai taloyhtiön teettämään kuntotarkastus rakennukseen. Todetut puutteet on korjattava asumisterveysasetuksen määräysten mukaiselle tasolle.

Kunnan omistamat vuokra-asunnot ovat saman sääntelyn alaisia

Mikäli kunta omistaa asunnon tai on osakkaana taloyhtiössä, jota terveyshaittailmoitus koskee, ei kunnan oma terveystarkastaja voi suorittaa haittatutkimusta, vaan on asiassa esteellinen eli palvelussuhteensa takia intressijäävi (Hallintolaki 434/2003).

Kunnan on hankittava terveystarkastaja toisesta kunnasta tai siirrettävä asia Lupa- ja tarkastusvirastolle. Esteellisen viranomaisen päätös ei ole lainvoimainen ja voidaan purkaa myöhemmin.

Jos kunnan terveystarkastaja laiminlyö oman viivytyksettömän tarkastusvelvoitteensa, toimii esteellisenä tapauksen tutkinnassa tai ilmennyt terveysriski on erityisen vakava, voi asukas tehdä kirjallisen ilmoituksen alueen Lupa- ja valvontaviranomaiselle, joka ottaa tehtävän hoitaakseen.

Lisääntyneet rottaongelmat sekä tuulimyllyjen ja koirapuistojen sijoittaminen ovat aiheuttaneet alueiden asukkaissa kiukkua ja valituksia. Myöskään kunnan kaavoitustoiminta ja rakentaminen eivät saa johtaa alueen asukkaiden asumisterveyden heikentymiseen.

Myöskään silmämääräinen kuntotarkastus ei ole riittävä keino suojella vuokralaisia asunnon haitoilta ja vakavilta terveysriskeiltä. Tarvitaan erillinen vuokra-asunnon asumisterveystodistus. Eduskunnan on sellainen helppo säätää, sillä kriteerit löytyvät jo Asumisterveysasetuksesta.

***

Asumisterveysvalvonnasta:

• Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) sekä yliopistot tekevät asumisterveyteen ja sisäilmaan liittyvää tutkimusta jatkuvasti, mm.Terve ihminen terveissä tiloissa: Kansallinen sisäilma ja terveys -ohjelma 2018–2028.
• Sosiaali- ja terveysministeriö johtaa, suunnittelee, ohjaa ja valvoo terveydensuojelua. (STM Asumisterveysohje 2003).
• Lupa- ja valvontavirasto (LVV) ohjaa, valvoo ja arvioi kuntien terveydensuojelun valvontasuunnitelmia ja valvonnan toteutumista. Virasto laatii valvontaohjelman, joka pitää sisällään myös ympäristöterveydenhuollon tavoitteet.
• Kunnan vastuulla on edistää ja valvoa asukkaiden terveellistä elinympäristöä, ohjata ja neuvoa sekä tiedottaa terveydensuojelusta.
• Kunnalla tulee olla oma valvontasuunnitelma ja valvonnan tulee olla laadukasta, riskiperusteista ja terveyshaittoja ehkäisevää.
• Kunnan valvovalla terveydensuojeluviranhaltijalla on oltava tehtävään soveltuva tutkinto ja osaaminen.

Asumisterveysneuvontaa antavat:

• Asumisterveysliitto ASTE r.y.
• Hengitysliitto ry
• Homepakolaiset ry
• Kuluttajaliitto ry
• Vuokralaiset ry
• Suomen Omakotiliitto ry
• Lupa- ja valvontavirasto (LVV)
• Oman kunnan terveydensuojeluviranomaiset/ ympäristöterveys

Lue myös: Sisäilmaongelmia kohdanneiden ihmisten auttaminen ja tukeminen