Eräänä aurinkoisena iltapäivänä Sukkela ja von Denner istuskelivat terassilla virvokkeita nauttien.
– Ka, mitäpä Tenneri oot mieltä tekoälystä? Sukkela tiedusteli pitkän hiljaisuuden jälkeen.
– Jaa. Mitäpä minä. Ihmiset ilmeisesti kyselevät tekoälyltä kaikenlaista tai jakavat huolensa ja murheensa sen kanssa. Kaipa se on hyödyllinen.
– Ka miepä kokkeilin yhtenä turhakepäivänä jutella sen tekoälyn kanssa. Mie mänin kookleen ja laitoin tekoälyn piälle. Se käski kyssyy ihan mitä vuan. Ka mie kysäsin siltä, että mistä juteltas? Arvvooppas mitä se tekoäly miulle vastas?
– Jaa. Mitäpä se?
– Ka se ehotti, että voijjaan jutella ihan mistä vuan, mutta sitte heti perrään laitto pitkän pallukkalitanian sen omia suosikkiaihheita. Siinä kohassa tuli mielleen, että taittaa olla aika lailla ihtteesä täynnä mokoma juttelija.
– Jaa!
– Ka mie vähän suutahin siihen tekoällyyn ja kysyin siltä, että miks se tarjos miulle omia suosikkijuttujjaan? Arvvooppa mitä se siihen vastas?
– Jaa?
– Ka sepä vastas, että ne oli vuan ehotuksia jutteluideoiks miulle ja sit se kysy uuvvestaan, että mistä mie halluun jutella.
– Jaa!
– Ka mie jo vähän hermostuin siihen utelluun ja meinasin paiskata konneen kiinni. Sit mie keksin kyssyy siltä, että ketä se suosittelloo ehokkaaks, jota mie voisin iänesttee ens kevvään eduskuntavualissa?
– Jaa! Ketäpä suositteli?
– Ka, se tekoäly sano hyvinnii suorraan oman mielipitteesä. Se vastas miulle, ettei voi suositella kettää. Ei ehokasta eikä puoluetta.
Copyright 2026 © TL & Textor