Maiju Wuokon Työn liike -kirjasta jäi mieleen paljon pohdittavaa. Eniten jäi askarruttamaan se, mikä on suomalaisen yrittäjyyden tulevaisuus yliverotettuun hyvinvointivaltio-sosialismiin jämähtäneessä Suomessa, jossa yrittäjyyttä kansantalouden perustana ei kirjan perusteella vieläkään osata arvostaa tai ymmärtää.
Ihmiskunta on alusta alkaen suosinut yrittäjyyttä pääelinkeinona ja luonut kansallisen vaurautensa ja kestävyytensä sen avulla. 1. Moos. 4:ssä Aatamin poika Abel ryhtyy lampuriksi ja Kain maanviljelijäksi. Kainin pojasta tuli kaupungin perustaja ja tämän jälkeläisistä säveltäjä-muusikko, metalliseppä ja niin edelleen. Myöhemmin Nooakin päätyi laivanrakentajaksi. Omaan aikaamme kuuluvia bisneksiä kaikki.
Suomi on rakennettu monien erilaisen palvelu- ja tuotantoyritysten, metsän, viljelyn ja karjatalouden varaan. Aivan kuten jo Raamatun aikoina jakauduttiin kuppikuntiin ja heimoihin, Suomessakin on perustettu puolueita oikealle, keskelle ja vasemmalle ajamaan eri ryhmien asioita, usein toinen toisiaan vastaan. Vastakkaisiin asemiin asemoitumisen takia on päädytty ryhmien välisiin yhteenottoihin ja sotiin. Sodatkin on käyty ja kirkoissa istuskeltu paremman elämän toivossa yritysten tuottamien tulojen tai verovarojen avulla.
Nyt koko maailma on kaaoksessa, koska ihmiset eivät kykene yhteistyöhön. Vallanpitäjät nokittelevat toisilleen, valtaavat meri- ja maa-alueita, torppaavat kaupankäyntiä tulleilla, tappavat ja tuhoavat minkä ehtivät. Nämäkin sodat ja tuhot maksetaan yritysten tuotoilla. Sodan avulla tehdään myös bisnestä ja jopa rikastutaan.
Suomen talouden tilanne on vakava. Hallitus ja eduskunta toinen toisensa jälkeen eivät ole kyenneet uudistamaan yrityselämän perusteita maailman muutoksen mukana, jotta julkisia palveluja olisi osattu varjella liialliselta velkaantumiselta. Valtion velkataakka kasvaa 12-15 miljardilla eurolla joka vuosi eri hallitusten yltiöpäisen tuhlaamisen sekä julkisten palvelujen ja byrokratian paisuttamisen seurauksena. Ja kukapa muu tämän velkamäärän maksaa kuin kansa, erityisesti yritykset työntekijöineen.
Valtion velkaantuessa veroja on nostettu ja yritysten velvoitteita lisätty, mikä nostaa kustannuksia, hintoja, korkoja ja hyydyttää kaupankäyntiä, tyrehdyttää yritysten kasvua ja lisää työttömyyttä. Konkursseja tulee ennätystahtia. Tämä tuhon kierre pahentaa entisestään julkista velkaantumista.
Ideologisista syistä metsistä ei saa enää ottaa puutavaraa sellun tai puuteollisuuden tarpeisiin, maanviljelyä ajetaan alas ja viljelijöitä pakotetaan suurempiin tilakokoihin. Kotimaista karjataloutta ajetaan alas maapallon suojelemiseksi metaanilta ja hiilidioksidilta, vaikka sotiminen pommeineen, hiilivoimalat maailmalla tai tulivuorten purkaukset ja maakaasun pumppaaminen maaperästä ovat pahinta hiilidioksidin päästöä ja luonnon tuhoamista, mihin Suomen maatalouden lopettamisella ei ole mitään vaikutusta.
Nykyisellä yli 1000 maatilan vuotuisella lopettamisvauhdilla muutoinkin köyhtyville suomalaisille tulee jo muutamassa vuodessa nälänhätä. Kallista maitoa, jugurttia, juustoja ja hormoneilla kasvatettua lihaa rahdataan joko naapurimaista tai jo vuosikymmenet ympäristömyrkyillä saastutetuilta Etelä-Amerikan plantaaseilta. Miksi pitäisi ostaa kalliilla ulkomailta, kun se ulkomaille erotuksena maksettava raha voitaisiin antaa suomalaisille ruuantuottajille kannattavuuden parantamiseksi?
Suomessa on ajauduttu tilojen alasajoon EU:n ja valtion omin toimin. Ilmasto on muuttunut yhä oikullisemmaksi ja satonäkymistä tullut epävarmempia. Sotimisten takia lannoitteiden saanti on heikentynyt, hinnat ovat pilvissä ja polttoainekustannukset korkeita. Suomalaisten ruokahuolto voidaan turvata helposti varsinkin karjatalouden avulla. Kansalliset toimet omavaraisen ja monipuolisen ruokatuotannon turvaamiseksi ovat välttämättömiä ja kiireellisiä.
Yritysten lopettamisia ja konkursseja tulee tällä hetkellä vajaan 400 yrityksen kuukausivauhdilla. Kansantaloutemme perusta romuttuu verotulojen vähentyessä, työttömyyden kasvaessa ja väestömme ikääntyessä. Uusia yrityksiäkin perustetaan vajaa 4000 per kuukausi, mutta elinkaari valtaosalla niistä on lyhyt. Puhutaan pakkoyrittäjyydestä, alustataloudesta, sivutoimiyrittäjyydestä ja monista uusista tavoista saada lisätuloa. Kasvuyrityksiä on vain aniharva.
Suomen Yrittäjät haluaa luoda yrittäjyysyhteiskunnan kansallisen turvallisuuden ja talouden tueksi. Hyvä ja tarpeellinen missio! Kun Suomen Yrittäjät keskittyy pienten työllistävien yritysten tarpeisiin, on se unohtanut valtavan yksinyrittäjien määrän ja aivan erilaiset tarpeet toimia suomalaisen byrokratian viidakossa. Siksi Liisa Hanénin ja kumppaniensa oli perustettava Mikro- ja Yksinyrittäjille oma lobbausjärjestö (Myry).
Olen kritisoinut jo aiemmin sitä, että Suomessa yrityskenttä on liian hajallaan, yhteistä säveltä ei tunnu löytyvän ja siksi vaikutusvalta Arkadianmäellä on heikko.
Suurteollisuuden etuja ajavalla Elinkeinoelämän keskusliitolla ja Keskuskauppakamarilla on taskussaan Kokoomus. Suomen Yrittäjien mielestä Keskustapuolue ajaa sen ja yhteistyössä olevien toimialajärjestöjen sekä Perheyritysten liiton asiaa. Suomen Yrittäjien sisällä on Nuoret yrittäjät omana ryhmittymänään ja omine touhuineen. Suomen Yrittäjänaiset on oma ryhmänsä, Metsä- ja maataloustuottajat omansa, Mikro- ja yksinyrittäjät omansa ja niin edelleen. Kun kenttä on näin siiloutunut, ei edunvalvonta eduskuntaan voi olla tehokasta, vaikka kaikilla on sama yhteinen tavoite: yritysten ja yrittäjien aseman sekä toimintaedellytysten ja liiketoiminnan kannattavuuden parantaminen lainsäädännön keinoin – viivytyksettä, ennen kuin on myöhäistä ja ylivelkaantunut valtio ajautunut muiden haltuun.
Vuonna 1995 Suomi liittyi Euroopan Unioniin ja allekirjoitti Euroopan Unionin Perusoikeuskirjan. Sen 16 ja 17 artiklojen ja Suomen Perustuslain 2 luvun 18 § ja 15 § pykälissä taataan elinkeinovapaus ja omaisuuden suoja, joita vielä erikseen tuetaan riippumattomalla ja asianmukaisella oikeusturvalla (21 §) ja yhdenvertaisuudella lain edessä (2 §). Valitettavasti Suomi on näiden myös yrittäjille ja maataloustuottajille kuuluvien oikeuksien toteuttamisista hyvin kaukana, vaikka kyseiset säädökset ja lait ovat olleet voimassa yli 30 vuotta. Näitä oikeuksia ovat menestyksellisimmin toteuttaneet Euroopassa Irlanti, Puola ja Itävalta, jotka ovat vaurastuneet yrittäjyysvetoisen talouspolitiikkansa ansiosta. Menestymisen mahdollisuus tulee antaa myös maahanmuuttajille, jotka ovat jo täällä ja haluavat perustaa yrityksiä.
On syytä kysyä, löytyykö suomalaisille eri toimialojen ja eri kokoluokan yritysten päättäjille yksituumaisuutta suhteessa lainsäätäjiin? Löytyykö Suomesta ainoatakaan puoluetta, joka kykenee edistämään suomalaista yrittäjyyttä ja yrittäjien oikeuksia vähintään perusoikeuksien mukaiselle tasolle? Löytyykö Suomen eduskunnasta yhteistä ymmärrystä sen vertaa, että vahva ja kannattava mutta monipuolinen yritystoiminta on kansakunnan ainoa turva ja tulojen tae? Halutaanko eduskunnassa ylipäätään parantaa suomalaisten yritysten kilpailukykyä, jotta myös pk-yritysten tuotteiden viennille olisi edellytyksiä? Ja miksi ay-liike vastustaa niin vimmatusti yritystoimintaa, vaikka sen jäsenistö on riippuvainen yritysten tarjoamista työpaikoista ja verotuloista?
Kuluttajille tarvitaan ymmärrystä siitä, että vain kotimaisia tuotteita ostamalla ylläpidetään yhteiskuntaa ja sen palveluja. Kuluttajia ja heidän mieltymyksiään sekä yritysten tarpeita varten Suomeen tarvitaan laaja kirjo eri alojen mikroyrityksiä, pieniä ja keskisuuria työllistäjä, teollisuutta, vientiä ja ennen kaikkea monipuolista ja omavaraista maataloutta metsineen, viljelyksineen ja karjatiloineen. Kaikki elämään liittyvä alkaa tavalla tai toisella maaperästä ja riippuu sen antimista….
Jos esimerkiksi EU tuhansine rajoituksineen pyrkii Suomen kansakunnan perustana olevaa yritys-, metsä- ja maataloustuotantoa heikentämään, on omaa kansallista tuotantoa puolustettava kynsin hampain viimeiseen saakka.
Nyt ei ole enää varaa eikä aikaa heikentää Suomea halveksimalla ja tuhoamalla sitä talouden maaperää, mistä koko kansakunta elää. Suomi voi säilyä ja kukoistaa tulevaisuudessakin vain yrittäjyydellä.
